Enemmän mietin et voisin kertoa teille nyt omasta paino historiastani.
Oon ollu koko ikäni pyöreä, eikä liikunta ole ollut mitenkään kiinnostavaa. Jotain kuvaa jo sekin, etten ole taaperonakaan juossut, vaan kävellen on päässyt aina perille. Ensimmäisen kerran liikunta on kiinnostanut kun aloin harrastamaan kilpatanssia seiskaluokan paikkeilla. Sitä tulikin elettyä tanssille ja koulullle viis vuotta, ja niistä en vaihtais päivääkään pois. Tanssin avulla löysin itseni, kasvoin itsevarmemmaksi ja huomasin olevani hyvä jossain. Painoni oli tosin esteenä minun ja parini menestykselle kisoissa. Vaikka treenejä oli viikossa 4*2h ja viikonloppujen kilpailut ja valmennukset päälle ei painoni tippunut alle 80kg:n. Näin jälkeenpäin osaan syyttää asiasta vuonna 2000 diagnosoitua pco:ta, mutta olisipa joku kertonut siitä teini-ikäiselle minulle.
 |
| Kuva täältä |
Kun muutimme Miehen kanssa Helsinkiin, kävin liikkumassa jumppatunneilla noin vuoden ajan. Mutta kesän tullen ei tunneilla tullut käytyä ja en sitten syksylläkään enää saanut itseäni sinne. Tässä on sitten kuuden vuoden ajan tullut käytyä erittain epäsäännöllisesti jumpissa ja salilla, mutta nyt olen sitten viimein löytänyt ilon ja kiinnostuksen liikuntaan.
